Definify.com
Definition 2024
joukko
joukko
Finnish
Noun
joukko
- group, cluster, band
- (military) troops (usually in plural), force
- YK:n rauhanturvajoukko
- a UN peacekeeping force
- YK:n rauhanturvajoukko
- (mathematics) set
- Used postpositionally in inessive, elative and illative cases to denote among
- Used as modifier in compound term (joukko-); mass (involving a mass of people or things)
- On olemassa näyttöä muinaisista joukkotuhoista.
- There is evidence of mass extinctions in the distant past.
- Talouden romahduksesta seurasi joukkotyöttömyys.
- Mass unemployment resulted from the financial collapse.
- On olemassa näyttöä muinaisista joukkotuhoista.
Declension
| Inflection of joukko (Kotus type 1/valo, kk-k gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | joukko | joukot | |
| genitive | joukon | joukkojen | |
| partitive | joukkoa | joukkoja | |
| illative | joukkoon | joukkoihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | joukko | joukot | |
| accusative | nom. | joukko | joukot |
| gen. | joukon | ||
| genitive | joukon | joukkojen | |
| partitive | joukkoa | joukkoja | |
| inessive | joukossa | joukoissa | |
| elative | joukosta | joukoista | |
| illative | joukkoon | joukkoihin | |
| adessive | joukolla | joukoilla | |
| ablative | joukolta | joukoilta | |
| allative | joukolle | joukoille | |
| essive | joukkona | joukkoina | |
| translative | joukoksi | joukoiksi | |
| instructive | — | joukoin | |
| abessive | joukotta | joukoitta | |
| comitative | — | joukkoineen | |
Derived terms
Compounds
|
|
|